Täällähän sitä nyt ollaan!

Jep... Eilen pomsahdin Munchenin kautta Maltalle. Toinen lento-osuus ei ollut sieltä parhaasta päästä, mutta perillä ollaan ja elävien kirjoissa! Ennen eilistä lentoa Maltalle, ei minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia lentämisen kanssa, mutta eilen meinasi pää räjähtää; oli ilmeisesti röörit tukossa, koska pää meinasi räjähtää. Puolitoista tuntia hirveää kipua, joka helpotti heti kun laskeuduttiin alle viiteentuhanteen metriin..


No, perillä oltiin kuitenkin vastassa, ja pienen odottelun jälkeen autokin tuli poimimaan minut kyytiinsä. Kuljettajalla oli samana päivänä enemmänkin ajoja, joten sai melkoisen pikaesittelyn: Asut tässä, tuolla mäen päällä on bussipysäkki. Näillä avaimilla pääset sisään. Tässä on huone, tuossa vessa, ja tuossa keittiö. Moikka!
No, mikäpäs siinä! Pikaisen tavaroiden purkamisen jälkeen totesin talon tyhjäksi, ja päätin ihan ilman vinkkejä lähteä etsimään ruokaa ja vettä. ...enpä löytänyt! Kaupan löysin kolmen vartin seikkailun jälkeen, mutta se oli kiinni. Onneksi kotimatkalla oli kuitenkin avoin kioski, jossa vielä oli yksi pitsan siivu ja kolapullo jäljellä..
Jonkin aikaa paluuni jälkeen paikalle opastettiin Belgialainen Jessie, joka sai täsmälleen samanlaisen esittelyn, ja Chris ehti taas häipyä seuraavalle keikalleen ennen kun ehdin sännätä häneltä mitään utelemaan. Onneksi illalla tuli paikalle talossa jo kolme viikkoa asunut Andrej, joka osasi hieman valaista ympäristöä.
Illalla olisi ollut tarjolla tutustumista muihin Stage Maltalaisiin, mutta en jaksanut pitkän reissun väsyttämänä lähteä muualle kuin tirsamaahan..
Aamupäivällä lähdimme Andrejn vielä nukkuessa Jessien kansa seikkailemaan, ja onneksi lähdimmekin paikallisen snack barin, josta löytyi evästä ja vettäkin.
Päivä onkin sitten mennyt tankatessa ja aurinkoa ottaessa..


...ai niin! Ja kyllä! Täällä talossa on oikeasti kylmä! 😄 Onneksi tuli otettua vaatetta reippaasti mukaan!